Kengittäjän kädenjälki on näkymätön nuoruudenlähde

Uutta hirttä sadan vuoden välein

Van­han talon kul­mal­ta kuu­luu kume­aa pau­ket­ta. Sei­näs­sä on auk­ko, johon ken­git­tä­jä Jalo Haa­pa­ran­ta junt­taa uut­ta, muo­toon sahat­tua hirt­tä isol­la kumi­nui­jal­la.

– Vähän tätä pitää kaven­taa täs­tä koh­din, jot­ta istuu kun­nol­la. Mat­ti, ehdit­kö saha­si kans­sa välil­lä tän­ne, Jalo huhui­lee talon toi­sel­la sei­nus­tal­la aher­ta­van työ­pa­rin­sa perään, ja hivut­taa hir­ren vie­lä het­kek­si pai­koil­taan.

Mat­ti Ått­man on pit­kän lin­jan hir­si­asian­tun­ti­ja. Hän on raken­ta­nut sekä uut­ta että kor­jan­nut van­haa, kuten työn alla ole­van kesä­mök­ki­koh­teen, jon­ka omis­ta­jat halusi­vat enti­söi­dä 1700-luvun alku­pe­räi­seen lois­toon­sa. Työ on aloi­tet­tu uusi­mal­la alim­mat hir­si­kier­rok­set, jot­ka ovat ajan saa­tos­sa hau­tau­tu­neet osit­tain maan alle. Parin vii­kon ura­kan aika­na mie­het pois­ta­vat lahon­neet osat ja veis­tä­vät uut­ta, ter­vet­tä hirt­tä tilal­le. Ken­git­tä­mi­sek­si kut­sut­tu tek­niik­ka on iki­van­ha ja var­mis­taa sen, että talo sei­soo ryh­dik­kää­nä taas seu­raa­vat kak­si­sa­taa vuot­ta.

– Uuden hir­si­ta­lon raken­ta­mi­nen on hie­man hel­pom­paa. Sii­nä lai­te­taan hirt­tä hir­ren pääl­le kuin pala­pe­lis­sä. Nämä van­hat talot ovat ihan oma jut­tun­sa. Kaik­ki on vähän vinoa ja tai­pu­nut­ta, ja joka sent­ti vaa­tii käsi­työ­tä. Mut­ta sehän tämän työn suo­la onkin, ympä­ri Euroop­paa puu­ra­ken­ta­mis­pro­jek­teis­sa mat­kan­nut Ått­man tote­aa.

– Mut­ta niin ovat van­ho­jen puu­ta­lo­jen omis­ta­jat­kin, ihan oma lukun­sa siis. Ajat­te­le­vat samal­la taval­la kuin me. Siten, että van­haa pitää kun­nioit­taa ja hoi­taa hyvin. Tähän ikään ehti­neel­le raken­nuk­sel­le pitää antaa mah­dol­li­suu­det hyvään ja vie­lä pidem­pään elä­mään, Haa­pa­ran­ta jat­kaa ihail­len toden­nä­köi­ses­ti soti­las­tu­vak­si aikoi­naan raken­net­tua puna­mul­tais­ta raken­nus­ta län­si­uus­maa­lai­ses­sa maa­lais­mai­se­mas­sa.

Kuortaneelta maailmalle ja takaisin

Jalo Haa­pa­ran­nan hir­siu­ra alkoi Kuor­ta­neel­ta, jos­sa isä oli veis­tä­möl­lä töis­sä. Vuo­sien mit­taan mat­ka kul­ki  Sveit­sin ja Sak­san kaut­ta, jos­sa suo­ma­lai­nen puu tai­pui taloik­si avai­met käteen -peri­aat­teel­la. Nyt kalen­te­rin täyt­tä­vät perin­ne­ta­lo­jen res­tau­roin­nit.

– Näis­tä hom­mis­ta ei ole tar­vet­ta elä­köi­tyä. Seu­ra on muka­vaa ja saa olla ulko­na. Jos aamul­la on jotain kolo­tuk­sia, ne häviä­vät takuul­la veis­tä­mi­sen lomas­sa.

Trä­husin ken­git­tä­jä­kak­sik­ko mat­kaa pro­jek­tien peräs­sä ympä­ri Suo­mea. Seu­raa­vak­si on vuo­ros­sa Ete­­lä-Pir­­kan­­maa, jos­sa odot­taa usean van­han raken­nuk­sen kor­jausu­rak­ka. Kovil­la pak­ka­sil­la ken­git­tä­mi­nen ei onnis­tu, mut­ta Ete­­lä-Suo­­men lauh­tu­nut ilmas­to mah­dol­lis­taa hir­ren­vaih­dot pit­käl­le tal­veen. Välil­lä käy­dään sisäl­lä läm­mit­te­le­mäs­sä, ja sit­ten jat­ke­taan taas.

Tule­vai­suu­del­ta sekä Haa­pa­ran­ta että Ått­man toi­vo­vat ennen kaik­kea sitä, että tule­vat raken­nus­mes­ta­rit sai­si­vat opis­kel­la myös perin­tei­siä työ­me­ne­tel­miä, kuten juu­ri ken­git­tä­mis­tä. Molem­mat ovat mie­lis­sään sii­tä, että taval­li­set kodin­remp­paa­jat ovat entis­tä kiin­nos­tu­neem­pia van­hois­ta raken­­nus- ja kor­jaus­me­ne­tel­mis­tä, ja osaa­vat pyy­tää luon­non­mu­kai­sia, ter­veel­li­siä mate­ri­aa­le­ja.

Kun mökin hir­ret ovat pai­kal­laan, vuo­ri­lau­doi­tus asen­ne­taan takai­sin pin­taan. Uudet osat kan­nat­te­le­vat raken­nus­ta pii­los­sa kat­seil­ta ja sään oikuil­ta.

– Tätä taloa tar­vit­see paran­nel­la seu­raa­van ker­ran näin perus­teel­li­ses­ti vas­ta monen suku­pol­ven kulut­tua. Se on hatun­nos­ton arvoi­nen jut­tu, Ått­man tote­aa.

Tar­vit­set­ko ammat­ti­lais­ta apuun hir­si­ta­lo­si kun­nos­tuk­seen? Ota mei­hin yhteyt­tä, niin sel­vi­te­tään, miten voim­me olla avuk­si!