Huonekalujen entisöintiä antiikkiaarteista tuoreisiin design-löytöihin

Käyttötarkoitus määrittää entisöinnin ja verhoilun materiaalivalinnat

Por­voo­lais­ten Antiik­ki & Res­tau­roin­ti Lau­ri­lan San­na Lau­ri­la sekä Ver­hoo­mo Stop­pan Eva Jäger­­holm-Brun­­berg ovat kun­nos­ta­neet vuo­sia uusi­maa­lais­ten asiak­kai­den­sa huo­ne­ka­lu­ja aina 1700-luvun antiik­ki­aa­reis­ta tuo­reem­piin IKEA-löy­­töi­­hin. Kak­sik­ko jakaa mie­lel­lään osaa­mis­taan myös omia pro­jek­te­ja teke­vil­le. Mil­lai­set huo­ne­ka­lut sopi­vat puu­ta­lon parik­si, ja mil­lai­sia asioi­ta tuli­si ottaa huo­mioon kun­nos­tus­pro­jek­tin eri vai­heis­sa?

– Aiem­min aja­tel­tiin tiu­kas­ti, että van­han puu­ta­lon parik­si sopi­vat ainoas­taan aika­kau­teen sopi­vat huo­ne­ka­lut, ja val­lal­la ole­va aja­tus oli, että nii­den tuli­si olla erään­lai­sia aika­kap­se­lei­ta kysei­seen aika­kau­teen. Nyky­ään sisus­tuk­ses­sa sal­li­taan enem­män vapaut­ta: uuden ja van­han vuo­ro­pu­he­lua, sekä kote­ja, jot­ka on teh­ty arjen elä­mis­tä, ei museoin­tia var­ten. Eri­tyi­ses­ti nuo­ret paris­kun­nat ja per­heet halua­vat kun­nos­taa ja kun­nos­tut­taa myös tuo­reem­pia design-löy­­tö­­jä sekä jopa täys­pui­sia IKEA-kalus­­tei­­ta vas­tais­ku­na ker­ta­käyt­tö­kult­tuu­ril­le. Tie­tys­ti tai­ten teh­dyt täys­puu­ka­lus­teet ovat edel­leen luon­te­va pari käsi­työ­tai­to­ja edus­ta­val­le puu­ta­lol­le, San­na Lau­ri­la ja Eva Jäger­­holm-Brun­­berg ker­to­vat.

– Jos van­ho­ja huo­ne­ka­lu­ja ei ole tul­lut perin­tö­nä, nii­tä löy­tyy onnek­si hyvin ja koh­tuu­hin­tai­si­na esi­mer­kik­si alan liik­keis­tä, ver­kon kaup­pa­pai­koil­ta sekä myös eri­tyi­ses­ti suu­rim­pien kau­pun­kien ulko­puo­lel­la sijait­se­vil­ta kirp­pu­to­reil­ta. Val­miik­si kun­nos­te­tuis­ta jou­tuu tie­tys­ti mak­sa­maan enem­män, mut­ta mie­lui­san huo­ne­ka­lun löy­tyes­sä kan­nat­taa pitää mie­les­sä, että myös nii­den raken­tei­ta voi kor­ja­ta pin­ta­kä­sit­te­lyn sekä ver­hoi­lun lisäk­si, Lau­ri­la muis­tut­taa. 

Asiakkaan kanssa kommunikointi on tärkeä osa työtä 

– Jokai­nen huo­ne­ka­lu ker­too val­mis­tusa­jan­koh­dan mate­ri­aa­li­va­lin­nois­ta, työ­me­ne­tel­mis­tä sekä teki­jän osaa­mi­ses­ta. On asiak­kaan pää­tet­tä­vis­sä, kuin­ka pal­jon tätä halu­taan jät­tää näky­viin. Tär­ke­ää on myös miet­tiä kalus­teen käyt­tö­tar­koi­tus­ta jo kun­nos­tus­työn suun­nit­te­lu­vai­hees­sa. Kyse­lem­me asiak­kaan elä­män­ti­lan­tees­ta, kuten pie­nis­tä lap­sis­ta ja kar­vai­sis­ta per­heen­jä­se­nis­tä, heti kun alam­me miet­tiä esi­mer­kik­si pin­ta­kä­sit­te­ly­ai­nei­ta tai ver­hoi­lu­kan­kai­ta, Lau­ri­la ja Jäger­­holm-Brun­­berg ker­to­vat asia­kas­työn alku­vai­heis­ta. 

– Puu­huo­ne­ka­lu­jen koh­dal­la voi­daan esi­mer­kik­si kor­ja­ta mur­tu­nei­ta jal­ko­ja ja lii­tok­sia sekä pai­ka­ta vii­lu­jen repeä­miä ennen var­si­nai­sen pin­ta­kä­sit­te­lyn uusi­mis­ta. Työn ede­tes­sä sekä ammat­ti­lai­sel­le että asiak­kaal­le voi välil­lä tul­la yllä­tyk­se­nä se, mil­lai­sia kalus­teen alku­pe­räi­nen pin­ta sekä käy­tet­ty puu­la­ji onkaan. Niin­pä tapa­na on pitää asia­kas ajan tasal­la työn ete­ne­mi­ses­tä, Lau­ri­la ja Jäger­­holm-Brun­­berg ker­to­vat työs­tään.

Huonekalun sijoittelu ja asukkaan elämäntyyli määrittävät kangasvalintoja

– Huo­ne­ka­lu­jen ver­hoi­luun kuu­luu usein myös peh­mus­tei­den uusi­mi­nen. Ennen 1900-luvun puo­li­vä­liä täyt­tee­nä käy­tet­tiin pää­asial­li­ses­ti mm. meri­hei­nää, jouh­ta ja haa­pa­las­tua, joka ase­tel­tiin pai­kal­leen ja muo­toil­tiin säk­ki­kan­gas­ta käyt­täen hitaas­ti pryy­la­ten ja ommel­len. Lisä­haas­tet­ta ver­hoi­luun toi­vat eri­lai­set jousi­tuk­set. 1950-luvul­­ta eteen­päin ensin vaah­to­ku­mi ja myö­hem­min vaah­to­muo­vi yleis­tyi­vät huo­ne­ka­lu­jen täyt­tee­nä. Vaah­to­muo­vis­ta tule­vat peh­mus­teet vaa­ti­vat vähem­män aikaa kuin perin­tei­set mate­ri­aa­lit, mut­ta itse mate­ri­aa­li­na vaah­to­muo­vi on kal­liim­paa. Uudel­leen­ver­hoi­lus­sa pyrin aina ole­maan uskol­li­nen aika­kau­den mene­tel­mil­le, jos se vaan asiak­kaal­le sopii, Jäger­­holm-Brun­­berg ker­too eri vaih­toeh­dois­ta. 

– Ver­hoi­lu­kan­kai­ta on tänä päi­vä­nä tar­jol­la run­saas­ti, ja asia­kas voi joko olla uskol­li­nen aika­kau­den tyy­lil­le, tai sit­ten päät­tää teh­dä jotain ihan muu­ta. Huo­ne­ka­lun sijoit­ta­mi­nen yksi­tyi­seen kotiin tai jul­ki­seen tilaan sane­lee kan­kaan kulu­tuk­sen­kes­to­vaa­ti­muk­set. Lap­­si- ja lem­mik­ki­per­heis­sä vesi­pes­tä­vä tai likaa hyl­ki­vä kan­gas voi olla toi­vot­tu vaih­toeh­to. Luon­non­ma­te­ri­aa­leis­ta valin­nan voi teh­dä esi­mer­kik­si puu­vil­lan, vil­lan ja pel­la­van välil­lä. Kym­me­nien sävy­vaih­toeh­to­jen lisäk­si voi miet­tiä, että halu­aa­ko huo­ne­ka­luun yksi­vä­ri­sen, kuvioi­dun tai kuto­mal­la luo­dun teks­tuu­ri­pin­nan. Vaih­toeh­to­ja on tosi­aan loput­to­mas­ti, ja hyvä ver­hoi­li­ja aut­taa asia­kas­ta rajaa­maan valin­to­ja. Hyvä kan­gas­va­lin­ta tuo huo­ne­ka­lun muo­to­kie­len kau­niis­ti esiin, ja kes­tää kat­sei­ta aina vuo­si­kym­men­ten pääs­sä ole­vaan seu­raa­vaan ver­hoi­lu­ker­taan asti, Jäger­­holm-Brun­­berg päät­tää.