Ulkorakenteissa suosittu lehtikuusi on säänkestävä ja pitkäikäinen

Lahonkestävän lehtikuusen ominaisuudet pääsevät oikeuksiinsa ulkotiloissa

Run­sas­ra­vin­tei­sil­la met­sä­mail­la viih­ty­vä leh­ti­kuusi on kova ja hei­kos­ti lahoa­va puu. Omi­nai­suuk­sien­sa ansios­ta sitä käy­te­tään esi­mer­kik­si ulko­ka­lus­teis­sa ja teras­seis­sa. Sydän­puun kes­tä­vyys vas­taa kyl­läs­tet­tyä puu­ta, ja se sopii­kin hyvin koh­tei­siin, jos­sa halu­taan vält­tää voi­mak­kai­ta käsit­te­ly­jä.

Leh­ti­kuuset (Larix) on män­ty­kas­vien hei­moon (Pinaceae) kuu­lu­va havu­puusu­ku. Sii­hen kuu­luu yksi­tois­ta lajia. Leh­ti­kuuset ovat saa­neet nimen­sä sii­tä, että toi­sin kuin useim­mat män­ty­kas­vit, leh­ti­kuuset ovat kesä­vi­han­tia ja tal­veh­ti­vat leh­det­tö­mi­nä. 

Leh­ti­kuuset ovat poh­joi­sen pal­lon­puo­lis­kon lauh­kei­den ja vii­lei­den aluei­den pui­ta. Suo­mes­sa leh­ti­kuusi ei kas­va luon­nol­li­ses­ti, mut­ta se menes­tyy hyvin istu­tet­tu­na. Meil­lä vil­jel­lään etu­pääs­sä sipe­rian­leh­ti­kuus­ta (Larix sibi­rica), joka menes­tyy Lap­pia myö­ten.

Leh­ti­kuusi kas­vaa tuo­reil­la ja run­sas­ra­vin­tei­sil­la met­sä­mail­la. Se sel­vi­ää karum­mis­sa­kin kas­vu­pai­kois­sa, kun­han se saa riit­tä­väs­ti valoa. Suo­mes­sa kuus­ta ja män­tyä nopeam­min kas­va­va leh­ti­kuusi voi kas­vaa jopa 40 met­rin kor­kui­sek­si.

Pihkaisuus vaikeuttaa sahaamista ja kuivattamista

Leh­ti­kuuses­sa on pal­jon puna­rus­ke­aa sydän­puu­ta, ohut pin­ta­puu­ker­ros on kel­ler­tä­vä ja vuo­si­ren­kaat erot­tu­vat sel­väs­ti. Leh­ti­kuusen puu­ai­nes on kovaa, ja jopa niin pai­na­vaa, ettei sitä pys­ty tuo­ree­na uit­ta­maan.

Pih­kai­suu­ten­sa vuok­si leh­ti­kuusi on han­ka­laa sahat­ta­vaa ja kui­vat­ta­vaa. Puu­ai­nes vään­tyy ja hal­kei­lee hel­pos­ti kui­vat­taes­sa. Se kutis­tuu vähän ja on koh­ta­lai­sen sään­kes­tä­vää. Eri­tyi­ses­ti sydän­puu on erit­täin lahon­kes­tä­vää. Vede­na­lai­sis­sa töis­sä käy­tet­täes­sä leh­ti­kuusi muut­tuu kivi­ko­vak­si ja erit­täin pit­käi­käi­sek­si.

Puu­ai­nes on hel­pos­ti hal­kais­ta­vaa, ja vain hei­kos­ti kim­moi­saa. Työs­tö käsin tai koneel­la on help­poa ja ongel­ma­ton­ta, mut­ta esiin­ty­vät oksat ovat kui­ten­kin kovia ja usein hau­rai­ta. Pin­ta­kä­sit­te­lyt onnis­tu­vat hyvin.

Lehtikuusi pääsee oikeuksiinsa ulkona

Hyvän sään- ja lahon­kes­tä­vyy­ten­sä ansios­ta leh­ti­kuus­ta käy­te­tään etu­pääs­sä ulko­ra­ken­tei­siin, kuten sil­toi­hin, lai­tu­rei­hin, teras­sei­hin ja piha­ka­lus­tei­siin. Perin­tei­ses­ti leh­ti­kuusi on sopi­nut eri­tyi­ses­ti veneen­ra­ken­nuk­seen, ikku­noi­hin, oviin ja rap­pusiin.

Sisäl­lä leh­ti­kuus­ta löy­tää eri­lai­sis­sa puun­se­pän­töis­sä sekä sisus­tuk­ses­sa. Sydän­puun kes­tä­vyys on lähes kyl­läs­te­tyn puun tasoa, ja se sopii­kin koh­tei­siin, jois­sa ei ympä­­ris­­tö- tai ter­veys­syis­tä käy­te­tä kyl­läs­ty­sai­nei­ta. Sisä­ti­lois­sa pit­kään jat­ku­va pih­ko­mi­nen sekä mah­dol­li­nen ajan mit­taan esiin­ty­vä tik­kuun­tu­mi­nen ovat leh­ti­kuusen huo­no­ja puo­lia.

Artik­ke­lis­sa on käy­tet­ty läh­tee­nä res­tau­roin­ti­mes­ta­rim­me Juk­ka Mähö­sen, Fis­ka­rin Laa­tu­puun Kari Par­ta­sen sekä Pro Puun asian­tun­te­mus­ta.