Haapa on nopeakasvuinen lehtipuu

Tuulessa havisevaa haapaa löytyy hirsitaloista, lauteista ja kattopaanuista

Jopa 30 met­rin kor­keu­teen kas­va­va haa­pa on tut­tu näky esi­mer­kik­si pel­to­jen lai­doil­la sekä tei­den vie­res­sä. Pop­pe­li­pui­den sukuun kuu­lu­va vaa­lea puu on peh­me­ää ja jous­ta­vaa. Sitä käy­te­tään pal­jon esi­mer­kik­si sau­no­jen lau­teis­sa sekä huo­ne­ka­lu­jen val­mis­tuk­ses­sa. His­to­rias­sa haa­paa on käy­tet­ty esi­mer­kik­si kat­to­paa­nu­jen tekoon, aidak­siin, pärei­siin ja ruu­hien tekoon. 

Met­sä­haa­pa eli haa­pa (Popu­lus tre­mu­la) on nopea­kas­vui­nen leh­ti­puu. Suo­mes­sa haa­pa on ainoa luon­tai­ses­ti kas­va­va pop­pe­li­su­vun puu, ja sitä kas­vaa koko maas­sa. Haa­vas­ta tun­ne­taan meil­lä­kin usei­ta eri­lai­sia muo­to­ja kuten pyl­väs­haa­pa, mat­to­haa­pa ja jättihaapa.Yksittäinen puu elää har­voin yli sata­vuo­ti­aak­si, mut­ta sen juu­rak­ko voi olla tuhan­sia­kin vuo­sia van­ha. 

Haa­pa kas­vaa tuk­ki­puun mit­toi­hin 30–40 vuo­den iäs­sä, ja on par­haim­mil­laan yli 30 met­riä pit­kä. Haa­pa ei ole tark­ka kas­vu­pai­kan suh­teen, mut­ta viih­tyi par­hai­ten mul­ta­vil­la alueil­la, kuten kan­gas­met­sis­sä, leh­dois­sa ja rehe­vis­sä kor­vis­sa. Valon­ki­peä laji kes­tää hyvin hal­laa ja pak­ka­sia, mut­ta mais­tuu hyvin hir­vil­le, jänik­sil­le ja myy­ril­le. 

Kuivattu haapa ei väänny ja kestää ulkoilmaa

Haa­pa on vaa­le­aa, eivät­kä pin­­ta- ja sydän­puu ero­tu sel­väs­ti toi­sis­taan. Se on peh­me­ää, jous­ta­vaa, tii­vis­tä ja suo­ra­syis­tä. Se tum­muu her­käs­ti pin­nas­ta, mut­ta vaa­leus säi­lyy sisem­mis­sä ker­rok­sis­sa. 

Tuo­re haa­pa laho­aa hel­pos­ti, mut­ta kui­vut­tu­aan säi­lyy hyvin ulko­na­kin. Kui­vauk­ses­sa se kutis­tuu vähän ja vään­tyi­lee hel­pos­ti. Ker­ran kui­vut­tu­aan se ei kui­ten­kaan enää vään­tyi­le. 

Haavasta on valmistettu esimerkiksi aidaksia, päreitä ja ruuhia

Haa­pa on help­po työs­tää, mut­ta sen kiil­lo­tet­ta­vuus on huo­noa. Puu­ra­ken­teen nuk­kai­suus vai­keut­taa sen pin­ta­kä­sit­te­lyä. 

Haa­pa on perin­tei­nen sau­nan­lau­de­ma­te­ri­aa­li. Toi­sin kun havu­puis­ta, sii­tä ei irtoa pih­kaa, ja se ei myös­kään joh­da läm­pöä tai tik­kuun­nu. Haa­paa käy­te­tään myös hir­si­ta­lo­jen raken­ta­mi­seen, kos­ka se pati­noi­tuu kau­niin har­maak­si. Arvok­kaim­mas­sa käy­tös­sä haa­pa on ter­vat­tu­na kirk­ko­jen kat­to­paa­nuis­sa. 

Haa­vas­ta val­mis­te­taan myös huo­ne­ka­lu­ja, koris­­te- ja käyt­tö­esi­nei­tä. Sen kui­tuo­mi­nai­suu­det pää­se­vät esil­le kor­kea­laa­tui­sen pape­rin val­mis­tuk­ses­sa. Perin­ne­käy­tös­sä haa­paa on käy­tet­ty mm. aidak­siin, pärei­siin, hir­siin, tuli­tik­kui­hin sekä haa­pio­hin eli haa­pa­ruu­hiin. 

Artik­ke­lis­sa on käy­tet­ty läh­tee­nä res­tau­roin­ti­mes­ta­rim­me Juk­ka Mähö­sen, Fis­ka­rin Laa­tu­puun Kari Par­ta­sen sekä Pro Puun asian­tun­te­mus­ta.Kuvat: Fis­ka­rin Laa­tu­puu & Trä­hus