Eri koivulajeilla eri käyttötarkoituksia

Koivu, yleisin lehtipuulajimme, on taipuisa terveyspommi

Hyvin Suo­men ilmas­toon sopi­vat hies- ja rau­dus­koi­vu ovat halut­tua tava­raa niin huo­­ne­­ka­­lu- kuin vane­ri­teol­li­suu­des­sa. Kovuu­ten­sa ja tai­pui­suu­ten­sa ansios­ta sitä on help­po käsi­tel­lä ja muo­ka­ta kaa­re­vik­si­kin muo­doik­si. Mut­ta mitä muu­ta kan­sal­lis­puus­tam­me tie­de­tään?

Suo­men kak­si koi­vu­la­jia, hies­koi­vu (Betu­la pubescens) ja rau­dus­koi­vu (Betu­la pen­du­la), kas­va­vat Suo­mes­sa aina Kit­ti­län kor­keu­del­le asti. Met­sä­ra­jal­la viih­ty­vät tun­tu­ri­koi­vu ja vai­vais­koi­vu. Rau­dus­koi­vun muun­nos, visa­koi­vu (B. pen­du­la var. care­lica), on arvok­kain Suo­mes­sa kas­va­va puu. Toi­sen muun­nok­sen, loi­mu­koi­vun, tun­tee aal­toi­le­vas­ta ja vah­vas­ta kaar­nas­ta run­gon tyves­sä.

Koi­vu voi kas­vaa jopa 20–30 met­rin kor­kui­sek­si. Laa­dul­li­ses­ti paras koi­vun puu­ai­nes kas­vaa ravin­teik­kaal­la, mul­ta­val­la maal­la. Hies­koi­vu kas­vaa hyvin kos­teil­la mail­la, kuten run­sas­ra­vin­tei­ses­sa met­säs­sä, soil­la, ojis­sa ja ran­noil­la. Rau­dus­koi­vu puo­les­taan vaa­tii tuo­reen, kui­van ja kiven­näis­pe­räi­sen met­sä­maan.

Koi­vus­ta voi­daan kerä­tä keväi­sin mah­laa, joka on tun­net­tu ter­veys­vai­ku­tuk­sis­taan. Lisäk­si koi­vus­ta eris­te­tyn soke­rin, xyli­to­lin, on todet­tu vähen­tä­vän tehok­kaas­ti ham­pai­sen karies­ta sekä ehkäi­se­vän monia sai­rauk­sia. Koi­vun tuo­hes­sa puo­les­taan on pal­jon betu­lii­nia eli koi­vu­hart­sia, jol­la on todet­tu ole­van monia lää­kin­näl­li­siä, kuten tuleh­duk­sia rau­hoit­ta­via, anti­vi­raa­li­sia, kas­vain­ten kas­vua hil­lit­se­viä sekä anti-HIV -vai­ku­tuk­sia.

Ruskotäpläkärpänen pilaa koivun värityksen

Koi­vu on kaut­taal­taan vaa­le­aa. Hies­koi­vu on suo­ra­syi­sem­pi kuin rau­dus­koi­vu, ja sik­si hel­pom­pi hal­kais­ta. Koi­vu vaa­tii hyvän kui­va­tuk­sen, sil­lä se on hel­pos­ti lahoa­vaa. Käyt­tö­kel­pois­ta puu on 1–2 vuot­ta kaa­to­het­kes­tä.

Halu­tuin­ta koi­vua on täl­lä het­kel­lä suo­ma­lai­nen val­koi­nen ja oksa­ton lank­ku, jota on vai­kea saa­da, sil­lä vaik­ka puus­ta puut­tui­si­vat oksat, on sii­nä usein rus­ko­täplä­kär­pä­sen teke­miä rus­kei­ta pilk­ku­ja. Visa­koi­vu poik­ke­aa muis­ta koi­vu­la­jeis­ta sii­nä, että se on erit­täin pai­na­vaa ja han­ka­la­työs­töis­tä.

Eri koivulajeilla erilaisia käyttötarkoituksia

Hies- ja rau­dus­koi­vu ovat vane­ri­teol­li­suu­den ja muun levy­teol­li­suu­den pää­­raa­­ka-aine. Sen lisäk­si koi­vu, eri­tyi­ses­ti kes­tä­vä ja tai­pui­sa hies­koi­vu, on halut­tua huo­ne­ka­lu­teol­li­suu­den sekä puuse­pän­vers­tai­den ja sor­vaa­mo­jen raa­­ka-ainet­­ta. Met­sä­teol­li­suus käyt­tää yleen­sä rau­dus­koi­vua sen tasai­sem­man laa­dun vuok­si.

Kor­kean hin­tan­sa takia visa­koi­vua käy­te­tään etu­pääs­sä koris­­te- ja sisus­tuse­si­neis­sä sekä laa­duk­kais­sa huo­ne­ka­luis­sa.

Artik­ke­lis­sa on käy­tet­ty läh­tee­nä res­tau­roin­ti­mes­ta­rim­me Juk­ka Mähö­sen, Fis­ka­rin Laa­tu­puun Kari Par­ta­sen sekä Pro Puun asian­tun­te­mus­ta.

Kuvat: Fis­ka­rin Laa­tu­puu & Trä­hus