Vain haikara puuttuu

Elämää taiteilijoiden talossa

- Se oli vahin­ko, aloit­taa Anna Ham­marén ker­to­muk­sen­sa sii­tä kuin­ka pää­tyi asut­ta­maan ark­ki­teh­ti Lars Sonc­kin piir­tä­mää Blå Häger­niä.

- En iki­nä aja­tel­lut että muut­tai­sin Kau­niai­siin. Var­sin­kaan kivi­ta­loon!, Anna nau­raa. Kirk­ko­num­mel­la pit­kään asu­nut Anna oli pää­ty­nyt Hel­sin­kiin ja kai­pa­si takai­sin maa­seu­tu­mai­sem­paan ympä­ris­töön. Hän etsi van­haa puu­ta­loa jos­sa oli­si omaa pihaa.

Vie­rai­lu ystä­vän luo­na Kau­niai­sis­sa sai kiin­nos­tu­maan alu­ees­ta.

- Oli tal­vi ja kynt­ti­löi­tä ja iha­na tun­nel­ma. Pää­tin men­nä kat­so­maan alu­eel­la myy­tä­vää puu­hu­vi­laa Vil­la Skogs­hyd­da­nia. Se oli aivan lii­an suu­ri pro­jek­ti. Pyy­sin välit­tä­jää vink­kaa­maan jos lähis­töl­lä löy­tyi­si jotain pie­nem­pää ja niin pää­dyim­me tän­ne. En mei­nan­nut tosin tul­la edes sisäl­le kos­ka talo ulkoa näyt­ti ihan vää­räl­tä.

Blå Hägern eli “Sini­nen Hai­ka­ra” on 1927 val­mis­tu­nut huvi­lan ja atel­jeen koko­nai­suus, jon­ka Lars Sonck suun­nit­te­li kir­jai­li­jays­tä­vän­sä Mikael Lybec­kin pojal­le. Rapat­tu kivi­ta­lo muis­tut­ti Annan sil­mis­sä skå­ne­lais­ta­lo­ja joi­den savu­pii­puis­sa hai­ka­rat pesii. Se oli tyy­lil­li­ses­ti aivan eri­lai­nen kuin mis­tä Anna oli haa­veil­lut.

- Sisään tul­les­sa ihas­tuin. Tämä on kuin Pep­pi Pit­kä­tos­sun Huvi­kum­pu jos­sa on iso­ja ja pie­niä, kor­kei­ta ja mata­lia, monen­lai­sia has­su­ja huo­nei­ta eri tasois­sa. Talo on hyvin per­soo­nal­li­nen!, Ham­marén kuvai­lee uut­ta koti­aan. – On tääl­lä kui­ten­kin pui­set lat­tiat luo­mas­sa sitä tun­nel­maa jota hain.

Eri­tyi­ses­ti hän ihas­tui huo­nee­seen joka on toi­mi­nut aikoi­naan tai­de­maa­la­ri Nils Lybec­kin sekä vai­mon­sa kera­miik­ka­tai­tei­li­ja Mari­ta Lybec­kin atel­jee­na. Tila on kor­kea ja valoi­sa. Ikku­nois­sa on pal­jon pie­niä ruu­tu­ja. Anna teki atel­jees­ta oles­ke­lu­ti­lan jos­ta on käyn­ti sau­nao­sas­tol­le.

Kak­si vuot­ta Blå Häger­nis­sä asu­nut Anna Ham­marén kiit­te­lee asui­na­lu­een ja koti­ta­lon rau­hal­li­suut­ta:

- Tääl­lä on val­ta­van hil­jais­ta. Kau­pun­gin meluun kyl­läs­ty­nee­nä arvos­tan sitä suu­res­ti. Myös­kään pihal­le ei juu­ri näy mis­tään eikä naa­pu­rit näe sisäl­le. Saan olla aivan omas­sa rau­has­sa ja olo on tur­val­li­nen.

Pihaan on raken­net­tu uusi uima-allas ja sisä­ti­lo­ja on remon­toi­tu ahke­ras­ti.

- Sisus­tuk­sen kan­nal­ta talo on ollut haas­ta­va. Aluk­si tun­tui että en saa miten­kään koko­nai­suut­ta toi­mi­maan. Lopul­ta tote­sin että vain riit­tä­väl­lä hul­luu­del­la täs­tä tulee koko­nai­suus. Nyt olen yhdis­tel­lyt uut­ta ja van­haa, teol­lis­ta ja romant­tis­ta niin että lop­pu­tu­los on var­sin has­su.

Maa­lia sisus­tuk­ses­sa on kulu­nut sato­ja lit­ro­ja ja kaa­pi­no­via on uusit­tu. Suu­rin muu­tos­työ on ollut Trä­husin toteut­ta­ma mit­ta­va kyl­py­huo­ne­re­mont­ti.

- Se on oikeas­taan Tump­pi Norei­lan syy, Anna nau­raa. Hän tuli käy­mään ja niin­hän sii­nä kävi että koko tila puret­tiin raken­tei­ta myö­ten ja teh­tiin uusik­si.

Van­has­sa kyl­py­huo­nees­sa sei­nis­tä puut­tui eris­tyk­set. Tal­viai­kaan sei­nien läm­pö­ti­la meni mii­nuk­sel­le ja säh­köl­lä toi­mi­va lat­tia­läm­mi­tys hoh­ka­si täy­sil­lä.

- Remont­ti oli iso ja kes­ti mon­ta viik­koa, mut­ta oli se jär­ke­vää teh­dä. Lat­tia läm­pi­ää nyt maa­läm­möl­lä kuten muu­kin talo. Ja kylp­pä­ri on minun makuu­ni ihan täy­del­li­nen, Anna iloit­see.

Seu­raa­va­na oli­si vuo­ros­sa keit­tiön ja toi­sen kyl­py­huo­neen remon­toin­ti.

- Van­has­sa talos­sa aina riit­tää teke­mis­tä, Anna Ham­marén kiteyt­tää. Tule­vai­suu­des­sa hän voi­si kuvi­tel­la asu­van­sa oikeas­ti maa­seu­dul­la, mut­ta täl­lä het­kel­lä lap­si mää­rää tah­din. Tyt­tä­rel­lä on oma kau­niis­ti sisus­tet­tu huo­ne, jos­sa leik­ki­ti­laa on riit­tä­väs­ti ja pihal­la on haus­ka tem­mel­tää.

- Mä niin tyk­kään mei­dän talos­ta! En halua iki­nä muut­taa pois!, lap­si julis­taa vii­si­vuo­ti­aan vaka­vuu­del­la.

Lars Sonc­kin suun­nit­te­le­mat Blå Hägern, pihan atel­jee­ra­ken­nus sekä vie­rei­nen jugen­dra­ken­nus Vil­la Vall­mogård ovat ase­ma­kaa­vas­sa suo­jel­tu­ja, kult­tuu­ri­his­to­rial­li­ses­ti mer­kit­tä­viä raken­nuk­sia.
Sonc­kin suun­nit­te­le­mis­ta raken­nuk­sis­ta tun­ne­tuim­pia ovat mm. Aino­la, Eiran sai­raa­la, Kal­lion kirk­ko, Kul­ta­ran­ta sekä Tam­pe­reen Tuo­mio­kirk­ko.