Metsämökin tarina

Piilomajasta jugendhuvilaksi kasvanut Villa Skogshyddan uudistuu

“Sehän on kuin suu­ri juus­to! Iha­nan näköi­nen!” Vil­la Skogs­hyd­da­nis­sa lap­suu­ten­sa viet­tä­neet Ekber­git ihas­te­le­vat enti­sen koti­ta­lon­sa uut­ta ilmet­tä. “Pel­kä­sim­me että tän­ne muut­taa puliuk­ko­ja ja koko talo pian palaa maan­ta­sal­le. Todel­la hel­pot­ta­vaa että se on nyt kun­nos­tet­tu!” Otto Ekberg huo­kaa.

Isoi­sän kesä­hu­vi­lak­si raken­nut­ta­ma Vil­la Skogs­hyd­dan oli 1940-luvul­­ta läh­tien Ekber­gin per­heen koti. Sii­hen asti per­he oli asu­nut Hel­sin­ki­läi­ses­sä ker­ros­ta­los­sa mis­sä Kon­di­to­ria Ekberg vie­lä­kin sijait­see. Sisa­ruk­set muis­ta­vat lap­suu­ten­sa hyvin idyl­li­se­nä ja kaik­ki­aan elä­män­sä par­haa­na aika­na. “Täs­sä oli kii­pei­ly­ren­kaat joi­hin juok­sin ja hyp­pä­sin koi­ria kar­kuun. Ja tuos­sa nur­kas­sa oli flyy­ge­li.” Her­ra Ekber­gin sil­mät sätei­le­vät kun muis­to­ja tul­vii mie­leen. “Tämän uunin äärel­lä iso­äi­ti ker­toi seis­seen­sä kun pom­mi­ko­nei­ta len­si yli. Hän arve­li talon ole­van täs­sä koh­taa kes­tä­vi­mim­mil­lään.” Entis­ten asuk­kai­den kuvauk­set ovat niin elä­väi­siä ja läm­pi­miä että tapah­tu­mat ja tun­nel­mat voi ais­tia talos­sa.

Ekber­gin suvul­ta Kau­niais­ten kau­pun­gin omis­tuk­seen siir­ty­nyt Vil­la Skogs­hyd­dan on toi­mi­nut vuo­des­ta 1989 läh­tien las­ten­tar­ha­na. Sisäil­maon­gel­mien vuok­si päi­vä­ko­ti lak­kau­tet­tiin 2013 ja raken­nus jäi tyh­jil­leen. Jul­ki­si­vul­taan rapis­tu­nut ja huo­no­kun­toi­sek­si epäil­ty arvo­kiin­teis­tö ei hou­ku­tel­lut osta­jia vaan sei­soi tyh­jil­lään yli kol­me vuot­ta. Naa­pu­ri­ta­los­sa asu­nut paris­kun­ta seu­ra­si tilan­net­ta huo­lis­saan ja lopul­ta päät­ti ryh­tyä toi­meen. Siv Lind­qvist per­hei­neen perus­ti vuon­na 2016 asun­­to-osa­­keyh­­tiön jon­ka nimiin Skogs­hyd­dan ostet­tiin. Res­tau­roin­ti­työt aloi­tet­tiin heti seu­raa­va­na kevää­nä 2017.

Trä­husin res­­tau­­roin­­ti- ja muu­tos­työt alkoi­vat jul­ki­si­vu­maa­lauk­sel­la ja katon pesul­la. Puu­puh­taak­si kaa­vit­tu lau­ta­ver­hoi­lu sai pin­taan­sa uuden pel­la­va­öl­jy­maa­lin ja van­ha sau­ma­pel­ti­kat­to odot­taa maa­laus­ta. Maa­lien sävy­tyk­ses­sä mukail­tiin jugend-tyy­­lin raken­nuk­sil­le tyy­pil­lis­tä väri­maa­il­maa. Ikku­noi­ta sekä kau­nii­ta puu­ko­ris­tei­ta nos­tet­tiin tehos­te­vä­reil­lä esiin. Muu­ta­mia lahon­nei­ta hir­siä vaih­det­tiin ja ikku­noi­ta kitat­tiin uudel­leen. Nyt, kun sisä­ti­lois­ta­kin on vau­rioi­tu­neet osat puret­tu, voi­daan tode­ta että 110-vuo­­tias Vil­la Skogs­hyd­dan on ikäi­sek­seen var­sin hyväs­sä kun­nos­sa.

Seu­raa­vak­si aloi­tet­ta­vat sisä­ra­ken­nus­työt halu­taan myös toteut­taa pie­tee­til­lä, van­haa raken­nus­ta kun­nioit­taen. Raken­nuk­sen jako suun­ni­tel­laan eril­li­sik­si asun­noik­si Lind­qvis­tien aikui­sil­le lap­sil­le ja näi­den per­heil­le. “Tule­vai­suus on vie­lä avoin, mut­ta pak­ko­han tämä talo oli pelas­taa!” rou­va Lind­qvist nau­raa.

Skogs­hyd­da­nin sisus­tuk­ses­sa tul­laan hyö­dyn­tä­mään jo ole­mas­sao­le­via ele­ment­te­jä sovel­tu­vin osin. Van­hat kaa­ke­li­uu­nit tul­laan säi­lyt­tä­mään niin tun­nel­man, läm­mi­tyk­sen kun ilman­vaih­don­kin vuok­si. 1980-luvul­­la koneel­lis­tet­tu ilman­vaih­to palau­te­taan pai­no­voi­mai­sek­si. Kaik­ki muu­tos­työt pyri­tään teke­mään niin että ne on myö­hem­min­kin help­po entis­tää. “Olem­me kii­tol­li­sia sii­tä että kau­pun­ki on aikoi­naan remon­toi­nut fik­sus­ti. Sei­niä sul­kies­saan he ovat jät­tä­neet van­hat ovet raken­tei­den sisään. Nyt ne kai­ve­taan esiin ja ote­taan uudel­leen käyt­töön”, Siv Lin­qvist iloit­see.

Pur­ku­töis­sä on tul­lut vas­taan rie­mas­tut­ta­via muis­to­ja men­neil­tä vuo­si­kym­me­nil­tä. “Keit­tiön kat­to­le­vy­jen alta löy­tyi van­ha Ekber­gin kon­di­to­rian kak­ku­ra­sia jon­ka taus­ta­puo­lel­le remont­ti­mies on kir­joit­ta­nut ter­vei­sen­sä keit­tiö­re­mon­tis­ta vuo­del­ta 1962. Vin­til­tä taa­sen löy­tyi vil­lo­jen välis­tä kir­je­kuo­ri jos­sa oli päi­vä­ko­ti­las­ten kir­je koti­ton­tul­le!” Lin­qvist ihas­te­lee. “Tääs­sä talos­sa on todel­la hyvä tun­nel­ma. Raken­nut­ta­ja­per­he on arvos­ta­nut kau­neut­ta, tai­det­ta ja hyvää ruo­kaa. Sen voi joten­kin tun­tea talos­sa. Ja tääl­lä on iha­na akus­tiik­ka. Hel­pos­ti unoh­tuu että olem­me todel­la­kin pää­kau­pun­ki­seu­dun vili­näs­sä emme­kä jos­sain kau­ka­na maa­seu­dul­la”, uusi omis­ta­ja kiit­te­lee.

Lind­qvis­tien haa­veis­sa on palaut­taa myös osa piha-alu­een alku­pe­räi­ses­tä lois­tos­ta. Puu­­tar­­ha-ark­­ki­­teh­­ti Paul Ohls­so­nin suun­nit­te­le­mas­ta puu­tar­has­ta on jäl­jel­lä vain ome­na­puu sekä jään­teet ten­nis­ken­täs­tä. Alku­pe­räi­siä pii­rus­tuk­sia ei ole löy­ty­nyt, mut­ta jäl­ki­pol­ven muis­ti­ku­viin perus­tu­via luon­nok­sia on ole­mas­sa. Otto Ekberg muis­taa kuin­ka tont­ti on ollut jär­vel­le asti avoin ja sin­ne on las­ket­tu pul­kal­la koti­pi­has­ta. Ran­nas­sa on ollut myös uima­mök­ki jon­ka sei­nil­le kon­­diit­­to­­ri-isä oli tai­teil­lut lohi­käär­mei­tä. “Täs­sä koh­taa kas­voi 21 met­riä kor­kea kuusi jon­ka lat­vas­ta näkyi Hel­sin­kiin asti. Äiti ei tosin ollut aivan mie­lis­sään kii­peä­mi­ses­tä”, Otto Ekberg muis­te­lee poi­ka­mai­ses­ti vir­nis­täen.

Skogs­hyd­da­nin eli “met­sä­mö­kin” enti­söin­nin ja sisä­ti­lo­jen uudis­tuk­sen arvel­laan val­mis­tu­van ensi kesään men­nes­sä.

Alun perin pie­nes­tä hir­si­mö­kis­tä laa­jen­net­tu Vil­la Skogs­hyd­dan on ark­ki­teh­ti Harald Smed­ber­gin ja raken­nus­mes­ta­ri Vil­ho Lek­ma­nin suun­nit­te­le­ma. Se on raken­net­tu vuo­si­na 1907/13 ja edus­taa ajal­le tyy­pil­lis­tä kan­sal­lis­ro­mant­tis­ta ark­ki­teh­tuu­ria. Kiin­teis­tö on ase­ma­kaa­vas­sa suo­jel­tu kult­tuu­ri­his­to­rial­li­ses­ti sekä alu­een­sa kan­nal­ta mer­kit­tä­vä raken­nus.