Pehmeä tervaleppä on monen puusepän suosikkimateriaali

Nopeakasvuinen tervaleppä on suosittu kalusteissa ja soittimissa

Peh­meys, keveys ja tasai­nen väri­tys ovat kaik­ki syi­tä sil­le, mik­si lähes koko Euroo­pan alu­eel­la kas­va­va ter­va­lep­pä on monen kalus­te­puuse­pän ja kita­ran­val­mis­ta­jan suo­sik­ki­ma­te­ri­aa­li. Tämä kos­teis­sa ympä­ris­töis­sä viih­ty­vä puu­la­ji on nyky­ään myös suo­sit­tu mate­ri­aa­li sau­nois­sa ja kyl­py­huo­neis­sa.

Ter­ve­le­pän (Alnus glu­tin­osa) nimen arvel­laan ole­van peräi­sin sii­tä, että isot, tum­man­vih­reät ja kiil­tä­vät leh­det tun­tu­vat eri­tyi­ses­ti nuo­ri­na tah­meil­ta. Puu on levin­nyt lähes koko Euroop­paan, ja Suo­mes­sa­kin se kas­vaa aina Kemin kor­keu­del­la asti. Ter­va­lep­pä on nuo­re­na nopea­kas­vui­nen, ja yksit­täi­nen puu voi kas­vaa noin 30 met­riä kor­keak­si.

Ter­va­lep­pä kas­vaa par­hai­ten run­sas­ra­vin­tei­sil­la ja kos­teil­la pai­koil­la, kuten tul­va­met­sis­sä, merien ja jär­vien ran­noil­la sekä soi­den reu­noil­la. Ter­ve­lep­pä sie­tää jos­sain mää­rin var­jo­ja, mut­ta ei kui­vuut­ta. Sil­lä on vank­ka, tum­man kaar­nan peit­tä­mä run­ko, voi­mak­kaas­ti haa­rau­tu­nut run­ko, ja se pudot­taa leh­ten­sä vih­reä­nä, jol­loin niis­tä maa­tuu hyvää mul­taa.

Kaatoajankohta, kasvupaikka ja kuivatus vaikuttavat tervalepän sävyyn

Ter­va­le­pän puu­ai­nes on vaa­le­aa, mut­ta se muut­tuu ilman ja valon vai­ku­tuk­ses­ta puner­ta­vak­si. Värin voi­mak­kuu­teen vai­kut­ta­vat esi­mer­kik­si kaa­toa­jan­koh­ta, kas­vu­paik­ka sekä kui­va­tus. Pin­­ta- ja sydän­puu eivät ero­tu toi­sis­taan.

Puu­ai­nes on peh­me­ää ja kevyt­tä, ja sen työn­tä­mi­nen ja pin­ta­kä­sit­te­ly on help­poa, mikä tekee­kin sii­tä monen puuse­pän suo­sik­ki­ma­te­ri­aa­lin. Tum­ma­sä­vyis­tä alka­vaa lahoa esiin­tyy ter­va­le­päs­sä mel­ko ylei­ses­ti, mut­ta tai­ta­va puun­käyt­tä­jä pys­tyy kier­tä­mään ongel­maa hyvän som­mit­te­lun avul­la.

Laa­du­kas­ta mate­ri­aa­lia saa­daan kas­vat­ta­mal­la ter­va­lep­pää tiheäs­sä, jol­loin sii­tä tulee suo­ra­run­koi­nen ja oksa­ton. Tuo­ree­na puu laho­aa hel­pos­ti, mut­ta se on lahon­kes­tä­vää veden alla.

Vaalea ja hyväntuoksuinen tervaleppä löytää tiensä yhä useampaan saunaan

Ter­va­lep­pä on oival­lis­ta kalus­te­puu­ta, jon­ka lisäk­si sitä käy­te­tään pal­jon koris­­te- ja käyt­tö­esi­nei­siin. Sii­tä val­mis­te­taan soit­ti­mia, kuten kita­roi­ta ja bas­so­ja, ja sitä käy­te­tään savus­tus­pu­ru­na kalaa savus­tet­taes­sa.

Pih­ka­ton, tasa­vä­ri­nen ja hyvän­tuok­sui­nen ter­va­lep­pä sopii eri­tyi­sen hyvin myös sau­nan lau­de­puuk­si ja sei­nä­pa­nee­lik­si. Raken­teen kevey­den ansios­ta se ei kuu­me­ne lii­kaa, ja vaa­lea väri tuo valoi­suut­ta sau­na­ti­loi­hin. Sau­na­ma­te­ri­aa­li­na ter­va­lep­pää on käy­tet­ty vas­ta muu­ta­mia vuo­si­kym­me­niä, mut­ta se on nopeas­ti nous­sut yhdek­si Suo­men suo­si­tuim­mis­ta sau­na­ma­te­ri­aa­leis­ta.

Artik­ke­lis­sa on käy­tet­ty läh­tee­nä res­tau­roin­ti­mes­ta­rim­me Juk­ka Mähö­sen, Fis­ka­rin Laa­tu­puun Kari Par­ta­sen sekä Pro Puun asian­tun­te­mus­ta.