Kiven käsinkiilaukseen tarvitaan poraa, kiilasettejä ja kärsivällisyyttä

Kävijät sen totesivat: kiven lohkominen käsin vaatii kärsivällisyyttä 

Lou­hin­tay­ri­tys Sterk­man tar­jo­si täl­lä ker­taa Trä­hus Kar­ne­va­len -kävi­jöil­le mah­dol­li­suu­den kokeil­la kivien loh­ko­mis­ta käsi­työ­nä. Enää raken­ta­jien ei tar­vit­se tyy­tyä ainoas­taan lähi­seu­dun kivi­la­jei­hin, mut­ta koti­mai­nen gra­niit­ti pitää edel­leen pin­tan­sa mm. moni­puo­li­suu­ten­sa vuok­si. 

Vii­den Hop­po­sen vel­jek­sen perus­ta­ma kal­lio­ra­ken­ta­mi­seen, lou­hin­taan, kivien työs­töön sekä timant­ti­töi­hin eri­kois­tu­nut per­hey­ri­tys Sterk­man on jo koke­nut Trä­hus Kar­ne­va­len -osal­lis­tu­ja. 

– Tänä vuon­na halusim­me tar­jo­ta jotain uut­ta, ja niin­pä kävi­jöil­lä onkin mah­dol­li­suus tes­ta­ta kivien loh­ko­mis­ta perin­tei­seen tapaan eli käsi­kii­lauk­sel­la. Käsin teh­tä­vään kiven hal­kai­suun tar­vi­taan kol­mea asi­aa: poraa, kii­la­set­te­jä sekä kär­si­väl­li­syyt­tä. Aluk­si kiveen pora­taan kivi­po­ral­la rei­kiä sopi­vin välein. Sen jäl­keen rei­kiin ase­te­taan metal­li­set kii­la­se­tit, jota napu­tel­laan varo­vas­ti vuo­ron perään niin kau­an kun­nes jouk­ko­voi­ma tekee teh­tä­vän­sä ja kivi hal­ke­aa, työn­joh­ta­ja­na, myy­jä­nä ja asia­kas­i­sän­tä­nä yri­tyk­ses­sä toi­mi­va Toi­vo Hop­po­nen ker­too ja antaa samal­la näyt­teen tai­dois­taan. 

Kiven käyttötarkoitus ja estetiikka määrittelevät käsittelytavan

Loh­koes­sa kiven pin­ta jää epä­ta­sai­sek­si. Kävi­jöi­den ylei­sim­piä kysy­myk­siä oli­kin, miten kiven pin­nas­ta saa­daan tasai­nen. Vas­taus tähän kuu­luu, että kiven pin­ta pol­te­taan siten, että läm­pö­ti­la nos­te­taan nopeas­ti 600 astee­seen ja sen jäl­keen jääh­dy­te­tään. Käsit­te­lyn ansios­ta kives­sä ole­va kvart­sin muu­tok­set rakoi­lut­ta­vat kiven pin­taa, joka loh­kei­lee. Tämä käsit­te­ly sekä tasoit­taa kar­heam­man pin­nan että kar­hen­taa sileäm­män pin­nan. Mitä vähem­män kives­sä on kvart­sia, sitä kor­keam­man läm­pö­ti­lan käsit­te­ly vaa­tii. 

Kiveä voi­daan käsi­tel­lä useil­la muil­la­kin mene­tel­mil­lä, jot­ta sen pin­ta saa­daan käyt­tö­tar­koi­tuk­seen ja visu­aa­li­ses­ti sopi­vak­si. Ylei­sim­mät pin­ta­kä­sit­te­ly­vaih­toeh­dot ovat hiot­tu, hiot­tu ja kiil­lo­tet­tu, ris­ti­pää­ha­kat­tu, loh­kot­tu sekä sahat­tu. 

Kivi­va­lin­nat puhut­ti­vat myös kävi­jöi­tä.

– Kivi­hän on ikuis­ta, joten var­si­nai­set tren­dit eivät sii­nä näy yhtä nopeal­la syklil­lä kuin muis­sa mate­ri­aa­leis­sa. Se on tie­tys­ti hie­noa, että lähin kivi ei ole enää ainoa vaih­toeh­to. Toi­saal­ta esim. tämä nyt esil­lä ole­va suo­ma­lai­nen Bal­tic Brown -gra­niit­ti on moni­puo­li­nen kivi. Sii­tä löy­tyy monia sävy­jä, joten se sopii yhdis­tet­tä­väk­si moneen eri­lai­seen mate­ri­aa­liin. Ja toi­saal­ta koto­pe­räi­se­nä kive­nä se sopii Suo­meen ja ikään kuin maas­tou­tuu muka­vas­ti ympä­ris­töön­sä, Hop­po­nen päät­tää.