Mestarin varassa vanha on parempi

Outolinnusta arvostetuksi vanhojen talojen asiantuntijaksi

– Tai­sin syn­tyä lau­ta­ka­saan, perin­ne­mes­ta­ri Leif Slot­te nau­rah­taa kysyt­täes­sä mik­si van­ho­jen puu­ta­lo­jen säi­lyt­tä­mi­ses­tä tuli hänen elä­män­teh­tä­vän­sä.

– Suo­ma­lai­sen puu­ra­ken­nus­pe­rin­teen hie­nous iskos­tui ali­ta­jun­taa­ni jo kol­me­vuo­ti­aa­na, kun kii­pe­sin salaa koti­ta­lom­me katol­le ihai­le­maan Per­ho­joen kult­tuu­ri­mai­se­maa. Tukit uivat keväi­sin ikku­noi­dem­me ohi. Puu oli muu­ten­kin osa per­heem­me arkea, sil­lä isä­ni oli pait­si maan­vil­je­li­jä myös tim­pu­ri. Pai­ne­lin pyö­räl­lä isä­ni peräs­sä työ­maal­ta työ­maal­le, ja vii­den tai kuu­den van­has­ta halusin itse­kin vain raken­taa koko ajan.

Monel­le res­tau­roin­nis­ta kiin­nos­tu­neel­le Leif Slot­te on tut­tu nimi jo vuo­si­kym­men­ten takaa. 1990-luvul­­la, kun van­han raken­nus­kan­nan arvos­tus pik­ku­hil­jaa alkoi heräil­lä ensim­mäis­ten mas­sa­tuo­tan­to­vai­hei­den jäl­keen, Suo­mes­sa ei ollut kovin­kaan mon­taa perin­tei­siin työ­ta­poi­hin vih­kiy­ty­nyt­tä ammat­ti­lais­ta. Slot­te oli kui­ten­kin jo sil­loin se, jol­le soi­tet­tiin, kun halut­tiin tie­tää kuin­ka van­ha kakluu­ni kor­ja­taan, tai kun etsit­tiin his­to­rial­li­sen puu­koh­teen pelas­ta­val­le remon­til­le vas­taa­vaa teki­jää. Isos­sa osas­sa Suo­men van­haa puu­ta­lo­kan­taa näkyy siis Slot­ten kät­ten jäl­ki.

– Kiin­nos­tus van­haan oli toki jo alun alkaen, mut­ta Kruu­nu­pyyn kan­san­opis­ton laa­jen­nusu­rak­ka 1980-luvun lopus­sa oli herä­tys, joka ava­si sil­mä­ni perin­teis­ten raken­nus­me­ne­tel­mien yli­ver­tai­suu­del­le. Raken­sim­me kes­kel­lä pauk­ku­vaa pak­kas­ta, kai­ken jäh­met­tä­väs­sä sydän­tal­ves­sa. Kes­ke­ne­räis­ten raken­tei­den läm­mit­tä­mi­nen eri­näi­sil­lä vem­pe­leil­lä oli han­ka­laa, val­ta­van epä­mu­ka­vaa ja kai­ken lisäk­si kal­lis­ta. Ymmär­sin sil­loin, että kehi­tyk­ses­sä oli kysee­na­lai­sia piir­tei­tä, ja että ajas­sa oli men­tä­vä taak­se­päin. Se tar­koit­ti esi­mer­kik­si niin­kin perus­ta­va­laa­tuis­ten peri­aat­tei­den palaut­ta­mis­ta kuin raken­ta­mis­ta kesä­puo­lik­kaal­la, eli kun se maa­lais­jär­jen mukaan on jär­ke­vin­tä.

Massiivipuurakenteiden aika taas täällä

Kaik­ki eivät poh­jan­maa­lai­sen raken­nus­mes­ta­rin hen­ki­lö­koh­tais­ta herä­tys­tä ymmär­tä­neet. Elet­tiin aiko­ja, jol­loin beto­nil­le lupail­tiin sadan vuo­den ikää, ja jol­loin muo­vit ryn­nis­ti­vät sekä uudis­ra­ken­tei­siin että van­ho­jen talo­jen ongel­mien pelas­ta­jik­si. Samal­la kun val­ta­pii­rit näki­vät Slot­ten ja hänen perus­ta­man­sa yri­tyk­sen Gam­la­kar­le­by Husin outo­lin­tu­na, perin­tei­tä arvos­ta­vien mää­rä kas­voi. Tie­toa ja luo­tet­ta­vaa osaa­mis­ta janot­tiin lisää.

Slot­te mat­kus­ti Ruot­sin Gysin­geen tutus­tu­maan raken­nus­suo­je­luun. Palat­tu­aan hän oli muka­na perus­ta­mas­sa varao­sa­pank­kia ja näyt­te­ly­ta­loa Kru­nu­pyy­hyn sekä van­ho­jen talo­jen res­tau­roin­tiin kes­kit­ty­vää Bygg­­nads­­kom­­pa­­niet-yri­­tys­­tä Tam­mi­saa­reen. Slot­ten jär­jes­tä­mien kurs­sien, joil­la ope­tel­tiin van­ho­ja mene­tel­miä oikeis­sa res­tau­roin­ti­koh­teis­sa, suo­sio kas­voi. Kurs­sit hou­kut­te­li­vat oma­toi­mis­ten remp­paa­jien ohel­la myös ark­ki­teh­te­jä ja insi­nöö­re­jä.

2000-luvul­­le tul­taes­sa puu­ra­ken­ta­mi­sen uusi tule­mi­nen hää­möt­ti jo, kun­nes lama jäl­leen iski.

– Nyt ollaan jo aidon ymmär­ryk­sen kyn­nyk­sel­lä. Puun ter­veel­li­syys ja kes­tä­vyys ovat mei­dän suo­ma­lais­ten ali­ta­jun­nas­sa sel­lai­sel­la tasol­la, jos­ta ne on help­po kai­vaa esiin nyt kun rie­sa­nam­me on kai­ken­lai­set sisäil­maan ja raken­nus­ten ole­mat­to­miin elin­kaa­riin liit­ty­vät haas­teet. Toi­von että vih­doin taas näh­dään mik­si mas­sii­vi­puu­ra­ken­teet sovel­tu­vat Suo­men ilmas­toon niin hyvin, tote­aa Slot­te, joka rin­nas­taa raken­nuk­sen kuin raken­nuk­sen ihmi­seen.

– Jos läh­det len­kil­le sade­tak­ki pääl­lä, vii­meis­tään parin kilo­met­rin pääs­tä tulee tuka­lat olta­vat. Vika­her­kät moni­ker­ros­ra­ken­teet höy­ryn­su­lul­la ovat Suo­men olo­suh­teis­sa ongel­mal­li­sia.

Suku­pol­ven­vaih­dok­sen myö­tä Gam­la­kar­le­by Hus vaih­toi nimen­sä Trä­husik­si ja muut­ti Poh­jan­maal­ta Tuusu­laan. Mes­ta­ri on edel­leen muka­na yri­tyk­sen toi­min­nas­sa teh­den arvio- ja työ­maa­käyn­te­jä sekä toi­mien asian­tun­ti­ja­na sil­loin, kun vas­taan tulee eri­tyi­sen haas­ta­va tai eri­koi­nen tilan­ne rat­kot­ta­vak­si.

– Nau­tin edel­leen kaik­kein eni­ten sii­tä het­kes­tä, kun kor­jaus­koh­teen perus­tan saa kun­toon ja tie­tää, että sen tur­vin talo sei­soo tana­kas­ti taas seu­raa­vat sata vuot­ta – ja enem­män.